From Kopenhavn to Kopenhagener Strasse

Reissusta paluustani on nyt kulunut viikko ja yritän käydä vielä päivät yksitellen läpi ja muistella mitä on jäänyt päällimmäisenä mieleen. Näissä muisteloissa tulee varmasti kerrattua asioita, jotka olen jo aiemmin blogiin kirjoittanut, mutta tarkoitukseni on, että tämä teksti toimisi myös erillisenä matkakertomuksena.

Ensimmäinen päivä 28.5.2011

Helsinki – Strøby

Pääsimme lentokentältä löytämieni Sebastianin ja Kaisan kanssa matkaan päivän myöhässä Helsinki-Vantaan lentokenttätyöntekijöiden mielenilmaustyönseisauksen vuoksi. Kööpenhaminaan saavuttuamme meille selvisi, että meillä olisi mahdollisuus saada jo aiemmin päivällä Den Sorte Diamantilta (Tanskan kuninkaallinen kirjasto Kööpenhaminassa) startannut Cycling for Libraries -joukko kiinni matkan varrella. Matkustimme siis metrolla ja junalla Greveen, josta filmiryhmän Panu ja Mikko poimivat meidät auton kyytiin ja kuljettivat illan majapaikan kautta Tunen kirjastolle, jonne pyöräilevä sankarijoukko saapui pian meidän jälkeemme nauttimaan Pasin ja Tossun valmistamaa herkullista päivällistä. Paikalla oli tietysti myös huoltotiimi huoltoautoineen, joiden kyydistä löysimme pyörämme.

Ehdin ajaa ensimmäisenä päivänä 35 kilometrin etapin Tunesta Strøbyyn. Heti matkaan päästyämme alkoi sataa ja kastuimme perinpohjaisesti. Ajelin joukon kärjen tuntumassa, jossa reitin tuntenut Bo piti kovaa vauhtia. Niinpä letka katkesi jossain vaiheessa kilometrien mittaiseksi nauhaksi. Tästä huolimatta kaikki tiettävästi löysivät yöpaikkaamme Strøbyn koululle.

Toinen päivä

Strøby – Præstø 29.5.2011

Toisen päivän aamuna joukkoomme liittyi taisteluparini Anssi, joka oli ollut edellisenä yönä humuttelemassa kavereidensa häissä Sörnäisissä. Aamun briefingissä päivän teemaksi kerrottiin ”Out of hushing and silence” – Entressen kirjaston työntekijälle sangen tuttu aihe, onhan sitä muutamia kertoja pitänyt asiakkaille perustella miksei kirjastossamme ole hiljaista.

Mace kertoi päivän etapin pituudeksi 60 kilometriä ja sää näytti oikein hyvältä. Tältä etapilta lähtien Mace veti joukkoa pitäen huolen, että vauhti ei päässyt nousemaan liian kovaksi, jotta joukko ei hajoaisi. Kun olimme ajaneet arviolta noin 55 kilometriä (oma matkamittarini oli lakannut toimimasta edellisen päivän sateessa) sää huononi jälleen ja alkoi sataa. Olin muistaakseni saman päivän aamuna viimeksi retostellut sillä, etten ollut ikinä kaatunut lukkopolkimien takia. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Jollain edelläni olevalla pyöräilijällä oli ongelmia pyöränsä kanssa ja pysähdyin muutaman muun kanssa katsomaan tarvittaisiinko apuani. Irrotin jarruttaessani oikean jalan polkimesta, pysähdyin – ja kaaduin vasemmalle ottaen kaatumisen vaistomaisesti vastaan polvellani.

Loput päivän etapista oli aikamoista tuskaa. Polvi oli pirun kipeä ja sade ja kylmä eivät tehneet oloa yhtään helpommaksi. Ehdin jo pelätä, että joutuisin jättämään koko leikin kesken heti alkuunsa. Ja matkaa ei tosiaan 55 kilometrin jälkeen ollut jäljellä viittä kilometria, vaan yli 20; käsite mace-kilometri oli syntynyt.

Toisen päivän majapaikkamme oli Præstøn lähellä sijaitsevalla urheilukoululla, jonka kykeni heti sisään astuttuaan aistimaan entiseksi mielisairaalaksi. Söimme illalliseksi mietoa chili con carnea ja pidimme sen jälkeen ensimmäisen iltaseminaarimme. Sen alusti Ali aiheesta kirjastojen maahanmuuttajatyöntekijät ja maahanmuuttajatyö. Muualla maailmassa asia on aika heikolla tolalla, onneksi Anssi kertoi, miten Espoossa homma hoidetaan kotiin.

Kolmas päivä 30.5.2011

Præstø – Stubbekøbing

Pääsimme aamulla hyödyntämään urheilukoulun tarjoamia mahdollisuuksia uima-altaan ja saunan muodossa. Ennen lähtöä olimme Anssin kanssa huoneessamme pakkaamassa ja kuuntelimme puhelimesta sen meille soittolistaltani arpomia kappaleita. Therapy?n Nobody Here But Us jäi hymyilyttämään, kun samaan aikaan pohdimme, mihinkähän aikaan lähtö mahtoi olla. Biisi muodostui minulle ja Anssille reissun teemabiisiksi.

Ehdimme kuitenkin starttiin. Sää oli vaihteeksi hyvä. Aluksi koulun johtaja, sangen persoonallinen herrasmies, johdatti meidät 50-luvulta peräisin olevalla pyörällään muutaman kilometrin matkan Præstøn kirjastolle. Kirjasto on yksi Tanskan lukuisista itsepalvelukirjastoista. Rekisteröityneet asiakkaat pääsevät kirjastoon klo 7-23. Asiakaspalvelua on tarjolla huomattavasti rajoitetummin. Muistan kuulleeni, että jossain Pohjois-Suomessa (olisiko ollut Ylitorniolla?) on kokeiltu samanlaista, mutta kollega väitti, ettei samanlainen käytäntö olisi Suomessa mahdollinen, koska julkisten tilojen tulee olla valvottuja.

Joskus puolenpäivän jälkeen jätimme taaksemme Själlannin saaren, kun siirryimme komeaa siltaa pitkin Mønille kahvitauolle. Mønin läpi pääsimme ajamaan mukavassa myötätuulessa ja ryhmän vauhti nousi ihan mukavaksi. Ajoimme Mønilta kannasta pitkin Bogølle ja sieltä siirryimme lautalla Falsterin saarelle Stubbekøbingiin, joka oli päivän etappimme päätepiste. Stubbekøbingin satamassa tutustuimme paikalliseen kirjastoon, jonka ikkunoista aukesi hienot merinäköalat. Ajomatkaa kolmantena päivänä kertyi vain 54 km (huom. nämä ovat pyöräni mittarin lukemia (se alkoi siis jälleen toimia), eivät varsinaisesti etappien pituuksia, sillä ajelin välillä tauoillakin).

Vaikka pyörillä ei enää kyseisenä päivänä ajettukaan, matkustaminen ei vielä päättynyt. Siirryimme busseilla majapaikkaamme Nykøbingiin ja majoituimme siellä hostelliin. Suurin osa porukasta majoittui hostellin viereisen leirintäalueen mökkeihin. Leirintäalueelle myös pystytettiin ensimmäistä kertaa suuri sirkustelttamme, jossa pidettiin päivän iltaseminaari. Iltaseminaarin aiheena ja päivän teemana oli escaping the echo chamber, eli miten kirjastot voisivat kertoa muillekin kuin toisilleen ja itselleen kuinka erinomaisia ovat.

Neljäs päivä 31.5.2011

Stubbekøbing – Nykøbing

Aloitimme päivämme siirtymällä busseilla takaisin Stubbekøbingiin, minne olimme jättäneet pyörämme. Päivän etappi oli lyhyehkö (45 km) ja taittui oikein kauniissa säässä Falsterin saarella välillä rantoja myötäillen. Uskaliaimmat meistä, minä mukaan lukien, kävivät Itämeressä naku-uinnilla. Vesi oli sopivan lämpöistä.

Perillä Nyköbingissä meillä oli paikallisella kirjastolla seminaaritilaisuus, jonka aikana olimme Skype-yhteydessä kirjastoguru Buffy Hamiltoniin ja pohdimme vähän kirjastojen tulevaisuutta. Sitten meillä oli ennen illallista aikaa käydä majapaikassamme, johon olimme siis jo edellisiltana majoittuneet. Illalliselle poljimme virvoittavassa rankkasateessa. Meille kerrottiin, että suuresti hehkutettu, Michelin-palkitun ja kahdesti maailman parhaaksi ravintolaksi valitun Noman omistaja Claus Meyer oli laittanut meille ruokaa. Jossain vaiheessa tarkentui, että ruokaa ei ollut laittanut itse Claus Meyer, vaan hänen kokkinsa. Ja lopulta Sebastian sai jotenkin selville, että Claus Meyerin kokeilla ei ollut mitään tekemistä illallisen kanssa, se oli vain tehty maineikkaan ravintolan ”konseptilla”. Ruoka oli ihan hyvää, samanlaista kuin keskimääräisen suomalaisen hääcateringin tarjonta. Ruoan jälkeen kävimme tutustumassa Nykøbingin kirjastoon. Osa porukasta jatkoi vielä iltaa leirintäalueella teltassamme kuulemma muun muassa kädenväännön merkeissä; minä menin huoneeseemme datailemaan ja nukkumaan.

Viides päivä 1.6.2011

Nykøbing – Rostock

Viidennen päivän aluksi ajelimme ensin kolmisenkymmentä kilometriä Falsterin eteläkärkeen Gedseriin, josta on autolauttayhteys Rostockiin. Matka sujui hyvässä säässä ja miellyttävässä myötätuulessa. Laivaan nousua odotellessamme ajelimme Anssin kanssa vähän omia vetojamme ja meinasimme hukata muun porukan kun laivaan nousun aika vihdoin koitti. Ihan sattumalta satuimme samaan risteykseen, jossa muut olivat siirtymässä laivan autokannelle vievälle tielle. Laivalle siis kuitenkin päästiin.

Perillä Rostockissa joukkomme pääsi ajamaan ensimmäisenä ulos laivasta. Meitä oli vastaanottamassa paikallisia kirjastolaisia, kaupunginisiä ja jopa joitain median edustajia. Vastaanottoseremonioiden jälkeen lähdimme ajamaan poliisisaattueessa kohti majapaikkaamme Warnemündessä. Reittimme kulki merenlahden alittavan moottoritietunnelin kautta, joka suljettiin muulta liikenteeltä meitä varten.

Majoituttuamme nuorisohostelliin, lähdimme bussikyydillä takaisin kohti Rostockia. Siellä meillä oli ensin seminaari Rostockin yliopistolla aiheesta libraries as a public place. Yliopisto oli avokätisesti avannut käyttöömme kymmenen wlan-yhteyttä, kun nettiin olisi mobiililaitteineen halunnut päästä noin kahdeksankymmentä kirjastolaista. Seminaarissa esiteltiin useita erilaisia kirjastoja eri puolilta maailmaa. Mieleen jäi erityisesti Pamelan esittelemä Loganin kirjasto Australiassa, jossa asiakkaita palvellaan myös drive-in-kaistalla hampurilaisravintoloiden tyyliin.

Seminaarin jälkeen edessä oli iltaohjelmaa, johon kuului hyvää ruokaa ja elävää musiikkia. Itse keskityin pöydän antimiin Anssin verkostoituessa vieressämme istuneen Iflan ex-puheenjohtajan kanssa. Suurin osa porukastamme lähti takaisin hostellille klo 23:n bussikuljetuksella jättäen saksalaiset isäntämme bilettämään keskenään.

Kuudes päivä 2.6.2011

Rostock-Güstrow

Poljimme aamiaisen jälkeen majapaikaltamme Warnemündestä takaisin Rostockin keskustaan noin kahdenkymmenen kilometrin matkan. Matkan varrella pysähdyimme hetkeksi ihastelemaan komeita hiekkarantoja. Meille oli järjestetty useita vaihtoehtoisia kulttuurihistoriallisia tutustumiskäyntejä Rostockissa. Itse olin jo etukäteen valinnut osallistuvani entisen Stasi-vankilan esittelyyn. Paikallisen yliopiston diktatuurien tutkimuksen laitoksen johtaja halusi vetää esittelyn ruotsiksi pohjoismaalaisille vieraille. Ymmärsin esittelystä lopulta yllättävän paljon kun jaksoin keskittyä. Aika ahdistava paikka vankila kyllä oli. Mieleen nousi jälleen kerran ihmetys siitä, millaista touhua sivistyneessä Saksassa on vielä reilut parikymmentä vuotta sitten harjoitettu.

Aloitimme päivän etapin varsinaisesti vasta tutustumiskäyntien jälkeen yhden aikaan. Ajoimme ensin poliisisaattueessa ulos Rostockista ja sitten kauniiden maisemien läpi kulkevia pyöräteitä kohti etelää juuri niin hienossa säässä kuin vain toivoa saattoi. Pysähdyimme matkalla Bützowissa tutustumaan paikallisiin kirjastoon ja museoon ja nauttimaan meille tarjottuja virvokkeita. Tanskassa kirjastot ja niiden tarjonta poikkesivat vain vähän siitä mihin Suomessa on tottunut. Bützowissa tajusin ensimmäistä kertaa että Saksan tilanne on huomattavasti erilainen, ainakin Pohjois-Saksan väestökatoalueella. 8000 asukkaan Bützowin kirjaston vuosittainen aineistomääräraha on 7000€. Järkytyin summasta, mutta seuraavina päivinä sain huomata, että Bützowissa tilanne on paremmalla tolalla kuin monissa muissa ympäristön kunnissa.

Bützowista jatkoimme vielä parisen kymmentä kilometriä Güstrowiin kaunista reittiä kanavan varressa. Yhteensä pyöräilymatkaa kertyi 82 km. Söimme Güstrowissa illallisen paikallisessa Gästehausissa ja osa meistä myös majoittui sinne. Itse majoituin parinkymmenen muun kanssa muutaman kilometrin päässä olevaan hostelliin. Hostellille saapuessamme oli jo pimeää, joten illanvieton virkaa sai toimittaa suihkussa käynti ja musiikin kuuntelu hostellihuoneessa.

Seitsemäs päivä 3.6.2011

Güstrow-Waren

Hostelliaamiaisella joku oli saanut käsiinsä paikallislehden jonka kannessa oli juttu Cycling for Librariesista. Kaikki olivat jutusta innoissaan, mutta samalla ihmettelimme miksi jutussa mainittiin tapahtumaan osallistuvan pyöräilijöitä ”USAsta, Tanskasta, Venäjältä, Latviasta, Saksasta ja muista maista”. Suurin osallistujajoukko kuitenkin tuli Suomesta ja kaikki tapahtuman järjestäjät olivat suomalaisia. No, kirjastojenhan asiaa sitä oli tarkoitus ajaa eikä suomalaisten, joten eipä tuolla niin väliä.

Gästehausissa yöpynyt osa porukasta saapui hostellille melkein ajallaan ja pääsimme lähtemään liikkeelle. Sää oli jälleen meille mitä suosiollisin: lämmin ja aurinkoinen. Päivän etappi kulki suurelta osin kauniissa Nossentiner-Schwinzer-Heiden luonnonpuistossa, jossa tosin tiet eivät olleet kovin hyvässä kunnossa. Varsinkin slickseillä ajaneet maantiepyöräilijät, joita joukossa ei tosin montaa ollut, olivat höykyttävien hiekkateiden kanssa hätää kärsimässä. Päivämatka oli pyöräni mittarin mukaan yhteensä 88 km.

Majapaikkamme oli leirintäalueella Warenin kaupungin lähistöllä. Ajoimme sinne Warenin läpi Saksan toiseksi suurimman järven Müritzin rantoja pitkin. Kaupunki oli ainakin rantabulevardin osalta todella viehättävän oloinen. Harmi etten ehtinyt ottaa siitä yhtään kuvaa.

Illalla leirintäalueella meitä vastassa oli paikallista kirjastoväkeä kirjastoautoineen. Heidän lähdettyään söimme Pasin ja Tossun meille paistamia lettuja ja katsoimme filmiryhmän siihen mennessä valmistamat päiväkoosteet. Sitten kaikkien olikin aika mennä nukkumaan suureen sirkustelttaamme.

Kahdeksas päivä 4.6.2011

Waren-Fürstenberg

Kun keskustelee vieraiden ihmisten kanssa viikon ajan pääosin vierailla kielillä ja siinä sivussa pyöräilee päivittäin kymmeniä kilometrejä, niin uni maittaa sen verran hyvin, etteivät edes hyttysparvien täsmäiskut paljon sitä häiritse. Teltassa herätessä nimittäin huomasi tulleensa yön aikana syödyksi.

Matka jatkui kohti Fürstenbergiä lämpimässä ja hienossa säässä. Pyöräilykartan mukaiset reitit olivat välillä todella omituisia kierrellen ja kaarrellen pienillä hiekkaisilla kärrypoluilla ja lahoamispisteessä olevilla pitkospuiden ja sillan yhdistelmillä. Kokonaisuutena pyöräilyreitti Kööpenhaminan ja Berliinin välillä oli hyväkuntoinen ja hyvin merkitty. Näissä pyöräilyn sivistysmaissa suomalaiseen liikennekulttuuriin tottunutta pyöräilijää miellytti myös autoilijoiden asenne: polkupyörät lasketaan liikennevälineiksi siinä kuin muutkin, etuajo-oikeutettua pyöräilijää väistetään ja ohittaessa jätetään reilusti tilaa.

Matka eteni aluksi vähän hitaanlaisesti ja viimeisellä taukopaikalla järjestäjät totesivat, että myöhästyisimme pahasti sovitusta vastaanotosta Fürstenbergissä. Koko porukka meinattiin ensin laittaa junan tai bussin kyytiin, mutta lopulta matka päätettiin polkea ja vain muutama uupunein siirtyi huoltoauton kyytiin. Jäljellä olevat vajaat kolmekymmentä kilometriä ryhmä polki todella hyvää vauhtia. Olin yllättynyt kuinka paljon ryhmän hitaimmat pyöräilijät olivat kehittyneet viikon aikana.

Fürstenbergiin saavuttaessa oli hieman epätietoisuutta mihin pitäisi mennä ja olimme sovitusta ajasta pahasti myöhässä. Vastaanottajat odottivat meitä keskustan läheisessä puistossa, mutta suuri osa porukasta harhautui paikalliseen kirjastoon, jossa heidät otettiin innolla vastaan. Lopulta koko porukka saatiin puistoon nauttimaan tarjolla olleita sämpylöitä ja virvokkeita. Päivän teemana oli (mielestäni jo kolmatta tai neljättä päivää putkeen) libraries in rural areas. Puistossa pidetty iltaseminaari käsitteli vapaaehtoistyöhön perustuvaa kirjastotoimintaa. Saksalaiset isäntämme kertoivat ensin miten useissa Saksan pienissä kunnissa kirjastotoiminta on täysin vapaaehtoisten ilmaistyöntekijöiden (usein varttuneiden kotirouvien) varassa. Useat meistä kertoivat monia syitä miksi kirjastotoimintaa ei pitäisi järjestää näin ja miten vapaaehtoisten pyörittämää kirjastoa ei oikeastaan voi edes kutsua kirjastoksi. Toisaalta tiukassa taloudellisessa tilanteessa tällainen ratkaisu voi olla ainoa mahdollinen kirjastojen pelastamiseksi edes osittain.

Ilmeisesti suunniteltua lyhyemmäksi jääneen seminaarin jälkeen suuntasimme viimeiseen yhteiseen majapaikkaamme läheiselle retkeilymajalle. Pyöräilyä päivälle kertyi yhteensä 102 km. Rasmus, Hal ja Jared olivat lähdössä seuraavana yönä jatkamaan Berliiniin, jotta ehtisivät päivällä järjestettävään pyöräilymielenosoitustapahtumaan. Rasmus kysyi mukaan myös minua ja Anssia, mutta meidän oli pakko kieltäytyä, sillä ajatus 120 km:stä kovaa vauhtia vain parin tunnin yöunien jälkeen ei tuntunut mahdolliselta. Olimme kuitenkin päättäneet, että jossain vaiheessa mekin polkisimme omaa vauhtiamme, koska sellaisesta mahdollisuudesta viimeisenä pyöräilypäivänä oli ollut puhetta.

Yhdeksäs päivä 5.6.2011

Fürstenberg-Berliini

Lähdimme Anssin kanssa kahdestaan joitain minuutteja ennen muuta ryhmää kohti Oranienburgia Jonaksen siunauksella. Matka taittui kuumassa säässä rattoisasti mukavalla hieman yli 25 km/h keskinopeudella. Toimin itse navigaattorina. Reittiä oli suhteellisen helppoa seurata kartasta. Välillä teki mieli vähän oikoa, sillä reitti teki älyttömiä lenkkejä ilmeisesti paikallisten yrittäjien toiveesta, mutta lopulta kuitenkin noudatimme reittiä melko täsmällisesti. Emme pitäneet kuin yhden lyhyen tauon ennen Oranienburgia, jossa olimme sopineet odottavamme muita.

Odotuksesta tuli aika pitkä. Nautimme (hyvin kyseenalainen sana tässä yhteydessä) hätälounasta McDonaldsissa ja istuskelimme pitkään juttelemassa terassilla paikallisen pyöräilijäskinin kanssa. Hän oli kovin innostunut matkastamme, muttei osannut kuin pari sanaa englantia. Koska minä tai Anssi emme kumpikaan osaa saksaa yhtään sen paremmin, ei keskustelu päässyt nousemaan kovin korkealentoiseksi.

Lopulta muut pyöräilijät saapuivat Oranienburgiin ja sinne olivat myös palanneet yöllä Berliiniin polkeneet Rasmus, Hal ja Jared.  Päätin jatkaa matkaani yksin kohti Berliiniä, sillä olin luvannut ystävälleni, jonka luo olin majoittumassa, että en saapuisi kovin myöhään. Päätökseni johdosta menetin mahdollisuuden saapua Berliiniin yhdessä muun pyöräilijäjoukon kanssa ja se jäi vähän harmittamaan. Olinhan jäänyt paitsi myös lähdöstä Kööpenhaminassa.

Pakkasin siis tärkeimmät tavarani huoltoautosta reppuuni ja lähdin suunnistamaan suorinta tietä kohti Prenzlauer Bergiä. Koska reittikartan reitti tuli Berliiniin eri suunnalta kuin mistä itse aioin saapua ja puhelimeni kartat eivät oikein halunneet toimia ilman verkkoyhteyttä, suunnistin lähinnä tienviittojen perusteella. Ajelin jossain vaiheessa kymmenisen kilometriä ylimääräistä Hampurin suuntaan, mutta muuten löysin Berliiniin haluamaltani suunnalta melko helposti. Saavuin ystävälleni Kopenhagener Strasselle jo puoli seitsemän aikaan eli paljon aikaisemmin kuin olin kuvitellut. Ajomatkaa minulle kertyi viimeiselle varsinaiselle pyöräilypäivälle 120 km. Se on todennäköisesti jonkin verran vähemmän kuin muilla, koska toisin kuin muut, ajoin viimeisen pätkän suorinta reittiä harharetkeäni lukuun ottamatta ja jäin yöpymään Mitten pohjoispuoliseen Berliiniin, kun suurin osa muista majoittui eteläpuolelle.

Kymmenes päivä 6.6.2011

Berliini

Starttasin ystävältäni yhdeksän aikoihin Berliinin aamuruuhkaan ja lähdin polkemaan kaupungin toiselle laidalle kohti Freie Universitätiä, jossa meillä oli tiedossa seminaaripäivä. Berliinin läpi ajaminen oli ihanaa; miltei kaikilla kaduilla on pyöräkaistat ja liikkeellä oli runsaasti työmatkapyöräilijöitä, joiden perässä ajamalla pääsi etenemään yllättävän nopeasti.

Aamupäivä seminaarista meni kuunnellessa virallisempia esitelmiä. Keskittymiskyky ei väsymyksen vuoksi ollut useilla meistä ihan paras mahdollinen. Iltapäivä seminaarista oli omistettu epäviralliselle ohjelmalle saksalaiseen malliin, mikä tarkoitti erilaisiin kirjastoaiheisiin keskittyneitä työpajoja. Itse osallistuin työpajaan, jossa pohdittiin aihetta Libraries as public services and places newyorkilaisen Loida Garcia Febon pohjustamana. Oma panokseni keskusteluun oli olematon. Työpajojen purusta jäi mieleeni Philin hienosti esittämä Miikan näkemys kirjastojen tulevaisuudesta. Itse en osaa sitä yhtä hienosti muotoilla, mutta ideana oli, että kirjastolaiset tulevat katoamaan tarpeettomana ammattikuntana ja tätä kehitystä meidän ei ole syytä pelätä.

Seminaarin loputtua poljimme päätösjuhlaamme Tempelhofin suljetulle lentokentälle, jolta löysimme sirkustelttamme viimeistä kertaa pystytettynä. Kävimme ajamassa vielä noin viiden kilometrin matkan lentokentän kiitoradan ympäri ja sitten nostin pyöräni traileriin Suomeen kuljetettavaksi. Teltassa meille oli tarjolla ruokaa, virvokkeita ja elävää musiikkia. Katsoimme myös kaikki filmiryhmän valmistamat päiväkoosteet valkokankaalta. Juhlien ollessa kuumimmillaan päällemme iski hurja ukkoskuuro päättäen päiväkausia kestäneen hyvän pyöräilysään. Ukkosen ei kuitenkaan annettu haitata juhlintaamme vaan monet meistä jatkoivat myöhään Kreuzbergin yöhön.

Loppusanat

Cycling for Librariesia on vaikea yrittää avata ja kuvailla ulkopuolisille. Tämä lyhyt muisteluni ei tee oikeutta hienolle tapahtumalle eikä siitä saa oikeaa kuvaa Cycling for Librariesista. Pohjimmiltaan tapahtumassa ei ollut kyse kirjastoista tai pyöräilystä vaan kahdeksankymmenen ihmisen yhteiselämästä kymmenen päivän ajan. Te mukana olleet kyllä tiedätte. Kiitos.

– Juha

Advertisements

Takaisin kotona

Nyt olisi se oikea hetki kirjoittaa wrap-up koko reissusta tai vähintään jotain Berliinistä. Mutta takki on tyhjä ja väsyttää. Huomenna lähden mökille loppuviikoksi ja pysyttelen kaukana kaikista sähköisistä vempaimista, joten uutta blogipostausta ei ole hetkeen luvassa.

Voisin vielä jossain vaiheessa käydä läpi kaikki päivät yksitellen ja kertoa mitä on jäänyt mieleen. Ongelmana lienee se, että tälläkään hetkellä en oikein enää pysty erottamaan päiviä toisistaan. Onneksi valokuvissa on päiväykset, ne helpottanevat muistelua.

Ja vielä suuren suuri kiitos Cycling for Librariesin järjestäjille. Tiedän, että näin vain murto-osan siitä työmäärästä jonka jouduitte tekemään tapahtuman eteen ja jo se vaikutti hurjalta. Ja teitte kaiken sellaisella sitoutumisella ja niin hyvin, että voin vain ihmetellä miten jaksoitte. Kaikki oikein.

Something in English too:  Thank You, Thank You, Thank You all participants and organizers who made Cyc4lib possible. You were (and are) amazing.

Viimeinen päivä ja paluu arkeen

Tiistai oli virallisesti viimeinen Cycling for Libraries päivä, silloin poljettiin näytösomaisesti Berliinin halki poliisisaattueessa noin 9km päätyen paikkaan josa oli alkamassa sadannet Berliinin kirjastopäivät. En ollut ilmoittautunut kirjastopäiville ja ihan hyvä niin, oli mukava rauhoittua ja viettää päivä kaupunkia katsellessa, vaikka jouduinkin raahaamaan elämää suurempaa rinkkaani. Olishan sen voinut jättää hostellin tavarahuoneeseen tai aseman kaappiin (6e) mutta ensimmäistä en ajatellut ja kaapista en halunnut maksaa joten mitäpä sitä valittamaan :). Mitään erityistä en Berliinissä ollut ajatellut katsovani, ihan vain pyöriä vähän kaupoissa ja syödä rauhassa ilman että omia astioita tarvitsisi tiskata. Päädyin viettämään päivän Kaisan kanssa, joka paikallistuntemuksella opasti hyvin ostospaikat ja hyvät ruokapaikat. Yritimme metsästää pyöräilykauppaa josta olisi saanut jonkun kivan pyöräilypaidan muistoksi tapahtumasta, mutta epäonnistuimme tässä. Vasta kun olin jäänyt yksin ja suuntaamassa kohti lentokenttää löysin remontissa olevan pyöräliikkeen josta seikkailin ajan salliessa vielä 500m uuteen kohteeseen. Sieltä ostin itelleni hieman paremman paidan kuin mitä reissulla käytin, Cube merkkisen tiimi-paidana, sillä arvostan vetoketjua jolla saa koko etumuksen auki (nopeuttaa wc käyntejä pyöräilyhaalareiden kanssa ;). Kaisa; jos olet vielä Berliinissä ja sattuisit lukemaan jostain syystä tätä blogia, kauppa oli osoitteessa Karl-Marx Allee 45. Törmäsin myös Alexanderplatzsissa säkkipilli-rumpu duuoon, soittivat pirun hyvin. Kävi ilmi että toinen on Cultus Ferrox nimisessä bändissä joka oli minulle jo ennestään tuttu, toisella oli joku oma bändi jonka levyn sain “innokas fanituristi”-alennuksella 🙂

Nukuin bussissa lentoknetälle, nukahdin lentokoneessa ennen nousua ja heräsin kun sai poistaa turvavyön, nukuin lentokentällä kyytiä odottaessa, nukahdin melkein vaatteet päälle kotiin päästyä. Vieläkin on vähän väsynyt olo, silti jaksoin käydä NiFin:ssä kirjastokäynnillä työkavereiden kanssa. Kirjastoissa on nyt kyllä ehtinyt pyöriä aika lailla…

20110608-103025.jpg

Eli tällainen reissu, toivottavasti lisää ensivuonna, voin suositella kaikille lämpimästi 🙂

-Anssi

PS, Tämä siis periaatteessa viimeinen blogipostaus minulta, mutta saa nähdä keksitäänkö tälle blogille jotain muuta käyttöä, onhan sillä hieno nimi ja kaikkea 🙂

— Edit —
Ei tämä voi olla viimeinen, pitää sitä vielä purkaa reisua ajatuksista, ja kotitehtävän tuloksetkin pitää tänne lisätä!

Berlin by night

Ensimmäinen päivä Berliinissä lähestyy loppuaan. Olen metsästänyt otselleni uuden hostellin, maksoi 42e mitta onpahan iso, tämä on kuudelle tarkoitettu. Suihku teki huvää sillä kaksi päivää samoissa vaatteissa on aika ikävää, oli likainen olo. Muut jatkoi baariin, minä metsästin tämän hostellin, ajattelin vielä käydä ulkona kävellen katsomassa löytyiskö ruokaa. Currywurst? Rinkka on nyt elämä isompi kuin koskaan, päiväreppu on siinä kiinni jotta voin pyöräillä.

—-90 min myöhemmin—
Ruoka löyty potkön harhailun jälkeen. Currywurst. Meni turhan myöhään mut ei harmita, yksin kävely oli vaihteeksi ihan mukavaa. Nyt nukkumaan ja huomenna jo kotiin!

-Anssi

Berlin

image

…then we take Berlin!

Berliinissä ollaan!

Eilen poljettiin vajaa 140km, riippuen vähän missä kukin osallistuja majoittui, päätyen Berliiniin. Pari kovempaa polkijaa lähti jo aamu viideltä ja kävi Berliinissä pyörämielenosoituksessa. Tarkoitus oli tukkia tiet autoilijoilta, taisivat onnistua kun arvioiden mukaan osallistujia oli yli 200 000!! Meitäkin pyydettiin tähän, mutta järki sano että he polkisivat liian kovaa, sillä tarkoitus oli ehtiä vielä takaisin ja rullata yhdessä udestaan Berliiniin, boten jätimme väliin. Sen sijaan poljimme omaa vauhtia puolen matkaa ja odottelimme sitten reiöu 3h muita. Oli kiva vähän irroitella omaan tahtiin. Koko porukka saapui lopulta klo 21.oo rautatieasemalle, ihan mahtava fiilis!

En ollut varanut hotellia/hostellia, joten menin kytikselle paikkaan jossa järjestäjät yöpyisivät. Kello oli yli puolen yön kun sain pedin hostellin neljänhengen huoneesta, huoltoautossa rinkka jota enään en saanut ja huomenna hostelli on jo buukattu täyteen joten pitää etsiä uus majapaikka. Silti hyvä fiilis 🙂

Tänää on seminaaria aamusta iltapäivään ja sitten bileet. Huomenna vielä jokin paraati ja ehkä vapaa-aikaa( tosin epäilen 😉 Nyt suuntaan kohti aamiaista, ehkä saisin rinkan ja puhtaat vaatteet samalla?

-Anssi

20110606-090114.jpg

Rankka paeva…

Juha kiteytti tämän päivän aika hyvin edellisessä postauksessa. Tänään on siis internet-päivä. Voisin vielä painottaa että päivä oli erittäin kuuma, aurinko porotti kirkaalta taivaalta ja varjossa oli noin 28, huomiselle luvattu vielä enemmän. Onneksi monsuunisateet vai mitkä lie on lykätty maanantai/tiistaiyölle, jolloin olemme viettämässä viimeistä kunnollista päivää yhdessä Cyc4Lib-porukan kanssa. Vaikka yritin juoda ja syödä riittävästi, veti sää minusta voiton tasan kilometri ennen päivän loppuetappia. Jumalaton päänsärky ja tärinä kun pysähdyin, ei voinut muuta kuin ottaa rauhallisesti. Suklaapatukka ja puolilitraa vettä ensialkuun, neljä laipää ja litra kolaa ja olo oli väsyä huomioon ottamatta ihan hyvä. Huomiseksi sekoitan hieman tujumman urheilujuomasekoituksen että pysyy suolatasapaino kondiksessa. Tähän mennessä olen tehnyt puolet tai kolmanneksen laihempaa jotta nestettä tulisi juotua tarpeeksi, mutta huomisen >120km matka tarvitsee nyt 1:1 litkun. Tätä varten olen säästänyt yhtä Hartsport-pussia, Dexal ei maistu mitenkään erityiseltä, ei hyvää mut ei nyt pahaakaan.

Näillä mennään, huomisesta tulee loistava!

-Anssi